Törmäsin joskus netissä keskusteluihin, joissa mietittiin, minkä ikäisenä on tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia. Ottamatta siihen sen enempää kantaa, monet nuorempana vanhemmaksi tulleet perustelivat kypsyyttään esimerkiksi sillä, että heillä oli opinnot suoritettu, vakituinen työ (=rahaa) ja pitkä parisuhde takana (kerrottiin jopa, että on oltu näin ja näin monta vuotta yhdessä, josta näin ja näin monta vuotta naimisissa). Eikö nuo kaikki ole kuitenkin vähän sivuseikkoja?
Ikä tuo elämänkokemusta, josta on hyötyä, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että olisi vanhempana jotenkin parempi. Pitkässä parisuhteessa on ollut enemmän aikaa tutustua toiseen, mutta sekin riippuu siitä, mitä toinen on valmis paljastamaan itsestään. Jos pelataan avoimin kortein, alkaa toista jo vähän tuntemaan aikas nopeastikin. Lisäksi tiedän monia yksinhuoltajia, jotka pärjäävät hyvin lastensa kanssa, vaikka onhan se varmaan rankempaa yksin. Tuki on tärkeää.
Rahalla saa ruokaa, sekä tarvikkeita vauvalle/lapselle ja tilavan kodin. Toisaalta olen itse opiskelija ja myös minulla on ollut tähän mennessä varaa kaikkeen tarpeelliseen, kuten ruokaan ja vauvan tarvikkeisiin, eikä vielä ainakaan tilan puutetta.
Onhan toki hieno asia, jos puitteet ovat kunnossa. Mutta vaikkei olisi, et ole epäonnistunut vanhempana! Tässä on kirjoittajalla oma lehmä syvässä ojassa selvästi... :D Onnistumista tai epäonnistumista vanhempana voi arvioida tietysti vain omat lapset, eikä sekään ole mikään könttä. Onnistumisia ja epäonnistumisia molempia tulee varmasti kaikille ja paljon. Ehkei vanhemmuutta pidäkään ajatella sinällään suorituksena, vaan sitä voi vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella ja välittämisellä pääsee jo pitkälle. Haluan itse antaa aikaa, hyviä muistoja, sekä opettaa itsenäistä elämää varten. Sen lisäksi vanhemmuus on aika pitkälle hoitamista, huolehtimista ja hoivaamista. Toivottavasti pärjätään näillä eväillä, mitä meille on omat vanhemmat antaneet. Ja eväitäkin voi käydä kaupasta lisää. Ehkä yritän vain vakuuttaa itselleni, etten ole vielä ainakaan epäonnistunut vanhempana. Eihän vauva ole edes syntynyt, mutta arvosteluja meidän elämäntilanteesta, sekä päätöksistä tulee hyvällä syötöllä :D
Terveisin Pahamamma
